Geschichten vom lieben Gott
Tietoa kirjasta
Rainer Maria Rilken teos ”Geschichten vom lieben Gott” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu novellikokoelma. Kirja käsittelee hengellisyyden, ihmiselämän ja ihmiskunnan sekä jumalallisen välistä suhdetta usein leikkisästä ja filosofisesta näkökulmasta. Kertomusten sarjassa Rilke tutkii, kuinka lapset hahmottavat Jumalan ja maailmankaikkeuden, ja kehystää tarinat tavalla, joka heijastaa sekä ihmetystä että uteliaisuutta. Teoksen alussa kertoja keskustelee naapurinsa kanssa niistä lukuisista kysymyksistä, joita lapsilla on Jumalasta. He pohtivat lasten tiedonjanoa, ja kertoja vihjaa aikovansa kertoa tarinan ”Jumalan käsistä”. Hän miettii luomisen prosessia ja sitä, kuinka Jumala työhönsä uppoutuneena tajuaa, mitä seuraa siitä, ettei Hän ole kiinnittänyt huomiota luomaansa maailmaan. Tämä johdattaa kertomukseen, jossa lapsen näkökulma kietoutuu syvällisiin eksistentiaalisiin teemoihin ja joka viittaa jumalallista ja ihmiskuntaa yhdistävää suhdetta koskevaan löytöretkeen. Sävy on keskusteleva mutta syvällinen, ja sen taustalla on hienoinen kiireen tuntu, kun sekä naapurille että kuvitellulle lapsiyleisölle pyritään välittämään syvempiä totuuksia.
