Vittorio Imbrianin ”Fame Usurpate” on 1800-luvun lopulla kirjoitettujen kriittisten tutkielmien kokoelma. Teos koostuu neljästä pääesseestä, joissa syvennytään kirjallisuuden, maineen ja taiteellisen integriteetin teemoihin. Ne heijastavat Imbrianin halveksuntaa runouden pinnallisuutta kohtaan sekä hänen aikalaistensa kirjallisten hahmojen kritiikkiään. Otsikko viittaa lainatun maineen käsitteeseen ja tyhjien maineiden seurauksiin. ”Fame Usurpate” -teoksen aloitus esittelee tekijän motiivit julkaista kriittiset tutkielmansa uudelleen. Niitä leimaa päättäväinen kirjallisen laadun puolustaminen teennäisyydellä ja keskinkertaisuudella saavutettua yleisön suosiota vastaan. Imbriani ilmaisee turhautumisensa Italian poliittiseen ja kirjalliseen tilanteeseen, jossa keinotekoiset maineet peittävät alleen aidon taiteellisen lahjakkuuden. Hän ilmaisee intohimoisen toiveen Italian kulttuurisen arvostuksen uudestisyntymisestä ja edistää kritiikeissään älyllistä itsenäisyyttä sekä sitoutumista todelliseen taiteelliseen ansioon, erityisesti runoilija Aleardo Aleardin kohdalla. Näiden kritiikkien kautta Imbriani luo vakavan sävyn vastapainoksi sille, minkä hän kokee aikalaistensa omahyväisyydeksi, ja esittää jyrkän kritiikin aikanaan vallinneesta pinnallisesta suhtautumisesta taiteeseen ja kirjallisuuteen.