Harry Houdinin teos ”Miracle Mongers and Their Methods” on yksityiskohtainen paljastus erilaisten yliluonnollisia kykyjä väittävien esiintyjien tekniikoista ja tempuista. Se on kirjoitettu 1800-luvun lopulla. Teos toimii historiallisena kuvauksena sellaisista viihdyttäjistä kuin tulennielijöistä, miekannie lijöistä ja muista niin kutsutuista ”ihmeidentekijöistä”. Houdinin omakohtaiset kokemukset ja näyttämöilluusioita koskeva tietämys valottavat näiden esitysten taustalla olevia menetelmiä sekä sekä esiintyjien että yleisöjen psykologiaa; yleisöt lumoutuvat usein heidän esityksistään. Kirjan alussa Houdini esittelee näkemyksensä ihmeestä ja illuusiosta ja korostaa ihmisen viehtymystä poikkeukselliseen. Hän kertoo tulenpalvonnan alkuperästä ja eri kulttuureissa esiintyvään tulensyöntiin liittyvästä mystiikasta yhdistäen historialliset käytännöt aikalaisten esityksiin. Houdini havainnollistaa näiden esitysten rituaalista luonnetta, kuten eri kansojen tulenkävelyseremonioita, samalla kun hän ennakoi seuraavissa luvuissa esitettäviä tieteellisiä selityksiä. Luodessaan näin perustaa aiheelle hän johdattaa lukijan odottamaan illuusiotaiteen perusteellista tarkastelua, mukaan lukien kautta historian tunnettujen viihdyttäjien kuuluisien rohkeutta vaatineiden suoritusten taustalla piilevät salaisuudet.