Wilhelm II:n teos ”Keisarin muistelmat” on 1900-luvun alussa kirjoitettu historiallinen kuvaus. Kirja käsittelee viimeisen Saksan keisarin pohdintoja ja kokemuksia Euroopan ratkaisevana muutoskautena keskittyen erityisesti hänen kanssakäymiseensä ja suhteisiinsa merkittäviin poliittisiin hahmoihin, kuten Otto von Bismarckiin. Se tarjoaa näkökulman aikakauden poliittiseen ilmapiiriin, haasteisiin, joita hän kohtasi monarkkina, sekä ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen kehitykseen. Muistelmat alkavat tarkastelemalla kirjoittajan ihailua ruhtinas Bismarckia kohtaan ja tuovat esiin Bismarckin merkittävän roolin Saksan keisarikunnan muovaamisessa. Wilhelm ilmaisee kunnioituksensa Bismarckin saavutuksia kohtaan, mutta arvostelee samalla joitakin kanslerin päätöksiä, joita hän piti virheinä. Tämä kerronta johdattaa keskusteluun erilaisista Saksan ulkopolitiikkaa koskevista vaihtoehtoisista skenaarioista, erityisesti suhteista muihin valtioihin ja sisäisistä konflikteista. Keisarin varhaisten, Bismarck-suhdettaan ja kanslerin politiikan seurauksia koskevien pohdintojen kautta lukijat saavat perustavanlaatuista ymmärrystä hänen näkemyksistään, jotka myöhemmin vaikuttivat hänen hallitsemiseensa hänen navigoidessaan Euroopan diplomatian monimutkaisessa kentässä.