August Vermeylenin ”Der Ewige Jude” on 1900-luvun alussa kirjoitettu historiallinen romaani. Kertomus keskittyy Jerusalemissa asuvaan suutariin Ahasverukseen, joka jakaa syntymäpäivänsä Kristuksen kanssa ja kamppailee epätoivon, elämän tarkoituksen ja merkityksen etsimisen kanssa kärsimyksen ja epäoikeudenmukaisuuden täyttämässä maailmassa. Navigoidessaan olemassaolonsa myllerryksessä hän uppoutuu yhä syvemmin Jeesuksen opetuksiin. Jeesus sytyttää hänessä toivon ja päättäväisyyden kipinän, mutta johdattaa hänet samalla uskon ja epäilyn ristiriitaan. Kirjan alussa tapaamme Ahasveruksen, alakuloisen hahmon, joka on juuttunut ankeaan olemassaoloon ja pakotettu kohtaamaan ihmiselämän karut realiteetit uurastaessaan tuntemattomuudessa. Kovasta suutarintyöstään huolimatta hän tuntee olevansa hylätty ja elämän vastoinkäymisten painon tukahduttama. Hän näkee muiden kärsimyksen löytämättä itse lohtua. Hänen sisäinen myllerryksensä leimahtaa, kun hän kohtaa Jeesuksen, jonka radikaalit opetukset herättävät hänessä kaoottisen sekoituksen ihailua ja epäilyä. Kun Ahasverus kietoutuu yhä tiiviimmin Jeesuksen opetuksia ja tämän lähestyvää kohtaloa ympäröiviin tapahtumiin, hän tuntee syvemmän eksistentiaalisen kaipuun vetovoiman. Näin avautuu näkymä ihmiselämän halujen, epätoivon ja lunastuksen etsimisen syvälliseen tarkasteluun.