Hjalmar Forsbergin ja H. H. Henrikzin teos ”Svensk litteraturhistoria” on 1900-luvun alussa kirjoitettu historiallinen katsaus. Teos tarjoaa kattavan yleiskuvan ruotsalaisesta kirjallisuudesta eri aikakausina ja käsittelee yksityiskohtaisesti merkittäviä suuntauksia, kirjailijoita ja kirjallisuuden muotoja muinaisajoista varhaismoderniin aikaan. Se ei ainoastaan kronikoi kirjallisuuden kehitystä Ruotsissa, vaan sijoittaa sen myös laajempaan eurooppalaisen kirjallisuuden maisemaan. Tekstin alussa esitellään ruotsalaisen kirjallisuushistorian aihe ja hahmotellaan teoksen lähestymistapa. Tekijät korostavat erilaisten kirjallisuuden muotojen, kuten tieteellisen ja yhteiskunnallisen kirjallisuuden, merkitystä sekä runouden ja draaman keskeistä roolia. Teos alkaa tarkastelemalla kirjallisten ilmaisujen varhaisimpia ilmenemismuotoja, kuten riimukirjoituksia, ja niiden merkitystä esikristillisen Ruotsin kulttuuri- ja hengellisen elämän ymmärtämisessä. Tekijät korostavat myös siirtymää muinaisesta kirjallisuudesta keskiaikaiseen kirjallisuuteen ja panevat merkille, kuinka kristinuskon saapuminen vaikutti pakanallisten kertomusten vähenemiseen ja synnytti samalla uuden, kirkollisiin aiheisiin kietoutuneen kirjallisen perinteen. Tämä johdantomainen osio tarjoaa lukijoille kehyksen, jonka avulla he voivat arvostaa Ruotsin kirjallisuuden eri historiallisille ajanjaksoille omistettuja seuraavia lukuja.