John Keatsin ”Poèmes et Poésies” on 1800-luvun alussa kirjoitettu runokokoelma. Teos kiteyttää Keatsin pohdinnan kauneudesta, tunteista ja runoilijan yhteiskunnalliseen rooliin liittyvistä eksistentiaalisista teemoista. Eri runoissa Keats ammentaa vaikutteita muilta runoilijoilta ja esittää syvällisiä pohdintoja rakkaudesta, luonnosta ja taiteesta. Kokoelman alussa on johdanto, jossa käsitellään runouden olemusta sinfonisena sävellyksenä: jokainen osa on itsenäinen, mutta edistää silti suurempaa harmoniaa. Kertomus valottaa Keatsin varhaista elämää, vastoinkäymisiä ja vaikutteita sekä korostaa hänen syvää ihailuaan kauneutta ja aistillisia kokemuksia kohtaan. Hän pohtii taiteellista matkaansa, ihmissuhteidensa, erityisesti naissuhteidensa, vaikutusta sekä irtautumistaan yhteiskunnan odotuksista ja tarjoaa lopulta koskettavan kuvauksen runoilijan myrskyisästä mutta omistautuneesta pyrkimyksestä taiteelliseen ilmaisuun.