Nuno Baenan ”Ama Stelaro” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettujen kirjallisten käännösten ja alkuperäisteosten kokoelma. Teos sisältää monenlaisia runomuotoja ja lyhyitä näytelmiä, joissa käsitellään esimerkiksi rakkautta, luontoa ja itsetutkiskelua ja jotka osoittavat tekijän luovuuden sekä alkuperäisteoksissa että muista kielistä tehdyissä käännöksissä. ”Ama Stelaron” alussa lukijat tutustuvat kiehtovaan salanimeen ”La Forgesito”, jota tekijä käyttää salaperäisyyden verhona herättääkseen uteliaisuutta henkilöllisyydestään. Alkuosassa on yksinäytöksinen, humoristinen näytelmä nimeltä ”La korvo kaj la vulpo” (Korppi ja kettu), jossa kaksi poikaa, Alberto ja Edmundo, käyvät leikkisää sananvaihtoa luovuudesta ja koulumenestyksestä luoden kevyen ja humoristisen tunnelman. Heidän vuorovaikutuksensa heijastelee sisaruskilpailun, lahjakkuuden hahmottamisen ja koulutukseen liittyvien odotusten paineen teemoja vihjaten samalla syvällisempiin filosofisiin pohdintoihin inspiraation luonteesta ja omaperäisyyden olemuksesta taiteessa.