Georg Wilhelm Friedrich Hegelin teos ”Estetiikka, osa 2 (4:stä)” on vuonna 1835 julkaistu luentomuistiinpanojen kokoelma. Teos pohjautuu Hegelin vuosina 1818–1829 pitämiin yliopistoluentoihin estetiikasta ja tarkastelee taidetta absoluuttisen hengen ilmentymänä – sinä, mitä Hegel kutsuu ”kauniiksi ideaaliksi”. Hän jäljittää taiteen kehitystä symbolisten, klassisten ja romanttisten vaiheiden kautta ja tarkastelee viittä keskeistä taidemuotoa sisäisyyden kasvavassa järjestyksessä: arkkitehtuuria, kuvanveistoa, maalaustaidetta, musiikkia ja runoutta. Tämä vaikutusvaltainen teksti muovaa edelleen filosofisia keskusteluja taiteen luonteesta ja historiallisesta kehityksestä.
Wikipedian sivu tästä kirjasta: en.wikipedia.org/wiki/Lectures_on_Aesthetics