Georg Wilhelm Friedrich Hegelin ”Hegelin logiikka” on 1800-luvun alkupuolella kirjoitettu filosofinen tutkielma. Tämä teos toimii Hegelin ”Filosofisten tieteiden ensyklopedian” käännöksenä ja selityksenä keskittyen erityisesti logiikalle omistettuun jaksoon. Se tarkastelee Hegelin ajatusjärjestelmää pyrkien järjestelmällisesti organisoimaan järjen ja ymmärryksen periaatteet uudelleen totuuden tavoittelussa. Tämän teoksen alussa lukijoille esitellään Hegelin filosofinen metodologia ja korostetaan kurinalaisen ja ankaran lähestymistavan välttämättömyyttä logiikan ymmärtämiseksi tieteenä. Sen sijaan että Hegel käsittelisi empiirisiä havaintoja, hän esittää, että filosofian on ylitettävä pelkästään havaittavissa oleva ja pyrittävä olemassaolon kaikkia puolia yhdistäviin perustaviin totuuksiin — Jumalan, luonnon ja ihmishengen totuuksiin. Hän korostaa ajattelun merkitystä ja sitä, kuinka se muovaa käsitystämme todellisuudesta, haastaen lukijat ymmärtämään, ettei aito tieto ole vain subjektiivista vaan juurtuu järjen laajempaan, toisiinsa kytkeytyvään viitekehykseen. Johdanto luo pohjan syvälliselle tarkastelulle siitä, kuinka inhimillinen ajattelu liittyy olemisen, olemuksen ja olemassaolon perimmäisten totuuksien käsitteisiin.
Hegel's Lectures on the History of Philosophy: Volume 3 (of 3)
W
B2
Wissenschaft der Logik — Band 1
P
C1
The Philosophy of Fine Art, volume 1 (of 4)
P
B2
Phänomenologie des Geistes
H
B2
Hegel's Lectures on the History of Philosophy: Volume 1 (of 3)
H
B2
Hegel's Lectures on the History of Philosophy: Volume 2 (of 3)