Luigi Pirandellon ”L'umorismo” on 1900-luvun alussa kirjoitettu filosofinen essee. Teksti perehtyy huumorin käsitteeseen, avaa sen vivahteita ja tarkastelee, miten se on eri aikoina ja eri kulttuureissa ymmärretty eri tavoin. Kriittisen näkökulman kautta kirjailija käsittelee huumorin historiallisia tulkintoja ja määritelmiä sekä esittää analyysin sen monimutkaisesta suhteesta ironiaan ja yhteiskunnallisiin käsityksiin. ”L'umorismo”-teoksen alussa lukijalle esitellään huumori-sanan monipolvinen etymologia ja muuttuvat merkitykset. Pirandello viittaa erilaisiin kirjallisuuden hahmoihin ja filosofeihin, kuten Alessandro D’Anconaan, havainnollistaakseen huumorin historiallista kontekstia kirjallisuudessa. Hän käsittelee kulttuuristen näkökulmien muokkaavaa vaikutusta huumoriin ja korostaa pinnallisten käsitysten ja syvempien filosofisten ymmärrysten välistä eroa. Koko tämän alkujakson ajan Pirandello pohjustaa syvällisempää tutkimusta siitä, mikä muodostaa aidon huumorin, mikä on sen olemus ja mikä sen yhteiskunnallinen rooli on, viitoittaen samalla harkitsevaa analyysia, joka kutsuu lukijoita tarkastelemaan uudelleen omia tulkintojaan huumorista.