Salvatore Di Giacomon ”Novelle Napolitane” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu novellikokoelma. Teos tuo esiin Napolin elämän elävyyden ja tunnevoimaisen syvyyden tarkastelemalla erilaisia henkilöhahmoja ja heidän kokemuksiaan, joihin kietoutuvat nostalgia ja yhteiskunnallinen kommentaari.” ”Novelle Napolitanen” aloitus johdattaa lukijan maailmaan, joka on täynnä eläviä mielikuvia ja monimutkaisia tunteita. Benedetto Crocen esipuhe korostaa näiden tarinoiden aliarvostettua kirjallista arvoa. Tarinat käsittelevät inhimillistä kokemusta ja napolilaisen elämän olemusta. Ensimmäinen kertomus keskittyy pienikokoiseen vanhaan mieheen, joka menneisyytensä nostalgiasta ympäröitynä ja kuurouden kanssa kamppaillen löytää lohtua muistoistaan ja musiikista. Kun hän on tekemisissä entisen elämänsä jäänteiden ja ympäristönsä hiljaisuuden kanssa, kertomus herättää melankolisen mutta hellän pohdinnan ajasta, menetyksestä ja taiteen pysyvyydestä elämän katoavaisuuden keskellä. Seuraavat kertomukset lupaavat johdattaa lukijan yhä syvemmälle rakkauden, surun ja napolilaisen hengen hienovaraiseen monimutkaisuuteen.