”白兔記” by I Ming on historiallinen näytelmä, joka on todennäköisesti kirjoitettu 1800-luvun lopulla. Kertomus keskittyy ennen kaikkea Liu Zhi Yuan -nimiseen hahmoon, joka joutuu kohtaamaan joukon vastoinkäymisiä ja onnettomuuksia, kuten perheriitoja ja yhteiskunnallisia haasteita, samalla kun hän tavoittelee valoisampaa tulevaisuutta ja pyrkii löytämään paikkansa maailmassa. Näytelmän alussa tutustumme Liu Zhi Yuaniin, joka käy läpi myllerrystä kamppaillessaan menneisyytensä ja vastoinkäymistensä kanssa ankaran kylmän talven keskellä. Hän pohtii perheensä vaikeuksia: isäpuoli on ajanut hänet pois ja pakottanut elämään vastoinkäymisten keskellä. Tässä alkujaksossa Liu kohtaa ystäviään ja perheenjäseniään, jotka edustavat erilaisia yhteiskunnallisia arkkityyppejä. Näin rakentuu elävä kuva vaikeuksissa kamppailevasta miehestä osana laajempaa kertomusta yhteiskunnallisesta dynamiikasta, sukulaisuussuhteista ja henkilökohtaisista pyrkimyksistä. Kohtaamiset ovat täynnä perinteisen esitystaiteen aineksia ja runollista kieltä, mikä luo sävyn, jossa yhdistyvät suru, päättäväisyys ja toivo tulevasta hyvityksestä.