Santiago Ramón y Cajalin teos ”Muistoja elämästäni (1. osa 2:sta)” on 1900-luvun alussa kirjoitettu omaelämäkerrallinen teos. Näissä muistelmissa kerrotaan kirjailijan elämänkokemuksista, erityisesti hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan, ja pyritään valottamaan ympäristönsä ja koulutuksellisen taustansa muovaaman yksilön psykologiaa. Cajalin kerronnan odotetaan syventyvän henkilökohtaisiin tuntemuksiin ja pohdintoihin seikkailukertomusten sijaan, ja se tarjoaa ainutlaatuisen näkökulman niihin kamppailuihin ja voittoihin, jotka lopulta johtivat hänet merkittävälle uralle tieteen parissa. Muistelmien alussa lukija tutustutetaan Ramón y Cajalin varhaisvaiheisiin hänen synnyttyään Navarran pieneen kylään. Hän kuvaa isänsä määrätietoista pyrkimystä lääkäriksi taloudellisista vaikeuksista ja perheen kohtaamista haasteista huolimatta. Elävästi mieleen palautuvien, luonnon tutkimisen ja sitä kohtaan tunnetun uteliaisuuden täyttämien lapsuusmuistojensa kautta Cajal pohtii muovaavia kokemuksia, kuten isänsä ohjauksessa saamaansa koulutusta. Hän tarjoaa näkemyksiä luonteensa kehittymisestä, jota leimaavat kasvava luonnon arvostus ja tunne yksilön kamppailusta yhteiskunnan normeja vastaan. Tämä alkuosa luo sävyn pohdiskelevalle ja harkitsevalle tarkastelulle hänen kasvustaan sekä niille vaikutteille, jotka muovasivat hänen myöhempiä pyrkimyksiään elämässä ja tieteessä.