Rubén Daríon ”La Caravana Pasa” on kirjallinen teos, joka muistuttaa todennäköisesti 1900-luvun alussa kirjoitettua esseekokoelmaa tai proosarunojen kokoelmaa. Teksti käsittelee taiteen, kulttuurin ja yhteiskunnan teemoja erityisesti suhteessa tekijän pohdintoihin musiikista ja aikansa taiteellisesta maisemasta. Darío syventyy kiertelevien muusikoiden elämään ja heitä ympäröivään kulttuuriseen miljööseen pohtien kauneuden ja kaupunkielämän synkemmän, usein ankaran todellisuuden välisiä vastakohtia. Teoksen alussa kerronta kuvaa elävästi katumuusikoiden paluuta kevään saapuessa ja korostaa heidän laulujensa tuomaa iloa. Tunnelma tavoittaa kaupunkielämän olemuksen: musiikki voi kohottaa mielialaa hetkellisesti jopa kaupungin uhkien keskellä. Alku luo taiteen juhlistamisen sävyn ja vihjaa samalla pinnan alla kyteviin yhteiskunnallisiin ongelmiin, muodostaen kommentaarin taiteellisen ilmaisun ja yhteiskuntaan sisältyvien kamppailujen suhteesta. Kaiken kaikkiaan se toimii johdantona kauneuden ja surun syvempään tarkasteluun, jossa nämä kietoutuvat toisiinsa jokapäiväisessä elämässä.