Rubén Daríon teos ”El Viaje a Nicaragua é Historia de mis libros” on matkakertomus ja omaelämäkerrallinen kuvaus, joka on todennäköisesti kirjoitettu 1800-luvun lopulla. Teksti heijastaa Daríon paluuta kotimaahansa pitkän poissaolon jälkeen ja käsittelee nostalgian, identiteetin sekä Nicaraguan rikkaan kulttuuriperinnön teemoja. Daríon lyyrinen proosa tavoittaa nicaragualaisen maiseman kauneuden ja sen ihmisten elinvoimaisuuden ja kutsuu lukijoita syventymään hänen synnyinmaansa arvostamiseen. Kirjan alkuosa esittelee Daríon tunteikkaat pohdinnat hänen aloittaessaan paluumatkan Nicaraguaan oltuaan poissa viisitoista vuotta sekä muistellessaan nuoruuttaan muovanneita maisemia ja muistoja. Hän kuvailee matkareittiään New Yorkin ja Panaman kautta, kohtaa matkan haasteet ja lumoutuu samalla kohtaamastaan kasvillisuudesta ja ihmisistä. Lähestyessään Nicaraguaa hän välittää odotuksen ja kiintymyksen tunnetta maata kohtaan, jota hän kutsuu ”äidikseen”, ja luo puitteet henkilökohtaista historiaa ja runollisia havaintoja sisältävälle kertomukselle. Tämä osa toimii sekä henkilökohtaisena matkana että nicaragualaisen kulttuurin ja identiteetin laajempana tarkasteluna ja vakiinnuttaa kirjan sydämelliseksi ylistyslauluksi hänen kotimaalleen.