Charles de Foucauld’n teos ”Écrits spirituels de Charles de Foucauld : ermite au Sahara, apôtre des….” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettujen hengellisten tekstien kokoelma. Yksityiskirjeistä, mietiskelyistä ja retriittimuistiinpanoista koottu teos avaa erakon mietiskelevää elämää, palavaa lähimmäisenrakkautta sekä käytännöllistä suhtautumista rukoukseen ja uskoon Saharan ja Pyhän maan alueilla. Luvassa on pikemminkin henkilökohtaisia hartauskirjoituksia kuin muodollinen tutkielma, ja teos korostaa palvontaa, nöyryyttä, sisäistä kääntymystä ja hienotunteista lähestymistä muslimeihin. Nide alkaa René Bazinin esipuheella, jossa hän hahmottelee Foucauld’n elämänpolkua (tutkimusmatkailija, trappisti, aavikkoerakko) ja selittää toimitustavan: yksityiset tekstit on julkaistu otteina, ei kokonaisuudessaan, ja tarkoituksena on tarjota käytännössä hyödynnettäviä hengellisiä katkelmia. Hän kuvailee pois jätettyjä tekstejä—erityisesti katekismuksenomaista ”Evankeliumia Saharan köyhille”, joka laadittiin esittelemään kristillisiä totuuksia muslimeille vähitellen—ja tuo esiin kirjoittajan puhtauden, herkän hurskauden, nöyryyden ja rohkeat mietelauseet. Ensimmäinen osio, ”Le Trappiste”, sisältää kirjeitä ja evankeliumimietiskelyjä rukouksesta: palvonnasta, yksinäisyydessä ja öisin rukoilemisesta, rohkeista ja hellittämättömistä pyynnöistä, vihollisten ja syntisten puolesta rukoilemisesta, sielun varjelemisesta ”rukouksen huoneena” sekä Jumalaan luottamisesta ilman pelkoa. Sen jälkeen siirrytään Nasaretin kauteen, jonka alussa kuvataan retriittiä, jossa kirjoittaja rukoilee esillä olevan eukaristian äärellä, pyrkii tuntemaan ja tekemään Jumalan tahdon sekä mietiskelee luomakunnassa heijastuvaa jumalallista kauneutta päättäen nähdä ja rakastaa kaiken kautta ainoastaan Jumalaa.