Charles Holroydin ”Michael Angelo Buonarroti” on 1900-luvun alussa kirjoitettu historiallinen kuvaus. Teos toimii elämäkertana tunnetusta renessanssitaiteilijasta Michelangelosta ja käsittelee yksityiskohtaisesti hänen elämäänsä ja luomistyötään tukeutuen vahvasti hänen oppilaidensa ja kollegoidensa aikalaiskuvauksiin, erityisesti Ascanio Condivin teokseen ”Life”. Teksti tarkastelee todennäköisesti Michelangelon kasvatusta, hänen varhaisia vaikutteitaan ja hänen nousuaan kuvanveiston ja maalaustaiteen mestariksi. Kirjan aloitus tarjoaa oivaltavan johdatuksen Michelangelon sukuperään, kasvatukseen ja taiteellisiin varhaishaaveisiin. Siinä käsitellään hänen perhetaustaansa ja tuodaan erityisesti esiin hänen aatelinen syntyperänsä sekä kuvataan hänen ensimmäisiä kamppailujaan perheen odotusten kanssa: hänen olisi pitänyt opiskella kirjallisia aineita taiteen sijaan. Hänen varttuessaan kertomus kuvaa hänen kyltymätöntä intohimoaan taiteeseen ja hetkeä, jolloin hän päättää ryhtyä taiteilijaksi isänsä vastustuksesta huolimatta. Tämän osion lopulla lukija pääsee tutustumaan Michelangelon muovautumisvaiheen kokemuksiin, jotka kehittävät hänen taitojaan ja intohimoaan kuvanveistoon ja maalaustaiteeseen sekä luovat pohjan hänen tuleville mestariteoksilleen.