”FACECIES et motz subtilz, d'aucuns excellens esprits et tresnobles seigneurs” on 1500-luvun puolivälissä kirjoitettu nokkelien sanontojen ja anekdoottien kokoelma. Teos sisältää eri aatelishahmojen nimiin pantuja oivaltavia näkemyksiä ja humoristisia havaintoja sekä käsittelee kepeästi ihmisluontoa ja yhteiskunnan normeja. Teksti toimii pohdintana ihmisen käyttäytymisen monimutkaisuudesta ja tuo esiin viisauden ja hulluuden kiinnostavan vuorovaikutuksen. Kokoelman alkuosa johdattaa sen sisältöön ja tuo esille tekijä Loys Dominiquen pyrkimyksen tarjota lukijoille kirjallisen nokkeluuden muodossa virkistystä. Tekstissä esitellään useita henkilöitä, kuten Lorenzo de Medici ja Puccio, ja kerrotaan huvittavista kohtaamisista ja pienistä tuokiokuvista, jotka korostavat renessanssiyhteiskunnassa vallinneita humoristisia käsityksiä elämästä ja yhteiskunnallisista rooleista. Jokainen anekdootti kuvaa ainutlaatuisia tilanteita, jotka herättävät naurua ja pohdintaa, havainnollistavat ihmisten välisen kanssakäymisen kauneutta ja absurdiutta sekä kutsuvat lukijoita tarkastelemaan yhteistä inhimillistä kokemusta kepeyden ja viisauden kautta.