”Moja Beatrice”, kreivi Zygmunt Krasińskin teos, on 1800-luvun lopulla kirjoitettu runokokoelma. Tässä lyyrisessä teoksessa käsitellään rakkauden, kaipauksen ja eksistentiaalisen pohdiskelun teemoja, jotka kietoutuvat usein klassisen kirjallisuuden viittauksiin ja henkilökohtaisiin tunteisiin. Runot heijastavat kirjailijan syviä, ihannoituun rakkauteen liittyviä tunteita, joita värittävät toisinaan tuska ja menetys. Kokoelma koostuu erilaisista runoista, joista jokainen toimii pohdiskeluna runoilijan rakkaudesta muusaan, joka on todennäköisesti saanut innoituksensa Danten Beatricea muistuttavasta ihannoituna hahmosta. Elävän kuvakielen ja tunnevoimansa kautta Krasiński syventyy eron, hengellisen kaipauksen ja transsendentaalisen kauneuden tavoittelun kokemuksiin. Runot herättävät monenlaisia tunteita – autuaista yhteyden hetkistä epätoivon ja jumalallisen kaipauksen ilmauksiin – ja tavoittavat lopulta inhimillisten tunteiden monimutkaisuuden sekä ikuisen rakkauden kaipuun elämän katoavaisuuden keskellä.