Ludwik Brunerin ”Jeden miesiąc życia: utwory prozą” on kokoelma proosatekstejä, jotka on todennäköisesti kirjoitettu 1900-luvun alkupuolella. Teksti seuraa Pariisissa asuvaa nuorta puolalaista siirtolaista Jan Steniä, kun hän käsittelee eristyneisyyden tunteitaan, havaintojaan elämisestä eloisassa kaupungissa sekä suhteitaan ystäviin ja uusiin tuttavuuksiin. Kokoelma käsittelee rakkauden, juurettomuuden ja nuoruuden eksistentiaalisten kamppailujen teemoja. Kokoelman alussa Jan esitellään kirjesarjan kautta; hän kirjoittaa kirjeitä sisarelleen Wandalle. Näissä kirjeissä Jan pohtii kokemuksiaan Pariisiin saapumisensa jälkeen ja kuvailee sairauskohtauksiaan, sosiaalisia kanssakäymisiään sekä kasvavaa irrallisuuden ja kaipuun tunnettaan. Hän kertoo vanhojen ystävien tapaamisesta, kulkemisesta Pariisin vilkkailla kaduilla sekä kanssakäymisestään opiskelutoverinsa Turskin ja Zaleska-nimisen nuoren naisen kanssa. Jan kamppailee tunteidensa kanssa ja mainitsee mustasukkaisuuden sekä eksistentiaalisen ahdistuksen, sillä hän huomaa uppoutuvansa enemmän ajatuksiinsa kuin osallistuvansa ympärillään sykkivään elämään. Tämä alkujakso luo pohjan Janin psyyken syvemmälle tarkastelulle kokoelman aikana ja korostaa kaupungin energian ja hänen sisäisten ristiriitojensa välistä vastakohtaa.