”Historia Antiga”, jonka tekijä on tuntematon, on todennäköisesti 1800-luvun lopulla kirjoitettu historiallinen esitys. Teksti toimii johdantotason tutkielmana muinaisesta historiasta ja käsittelee merkittäviä sivilisaatioita ja kansoja, kuten heprealaisia, egyptiläisiä, assyrialaisia ja babylonialaisia, edeten keskeisten historiallisten ajanjaksojen kautta Rooman valtakunnan tuhoon saakka. Kirja näyttää tarjoavan järjestelmällisen katsauksen näihin muinaisiin yhteiskuntiin, niiden kulttuureihin ja historian kulkuun vaikuttaneisiin ratkaiseviin tapahtumiin. Teoksen ”Historia Antiga” alussa esitellään muinaisen historian käsite, sen jaottelu sekä kertomuksen rakennetta jäsentävät keskeiset ajanjaksot. Esitys alkaa esihistoriallisten aikojen tarkastelulla, jossa käsitellään ihmiskunnan kehitystä ja eri rotujen kulttuurista syntyä. Johdanto luo sävyn historiallisten kansojen analyyttiselle tarkastelulle ja rakentaa kehyksen niiden perinnön ymmärtämiselle, mukaan lukien seemiläisten, haamilaisiksi kutsuttujen ja arjalaisten rotujen panos sivilisaatioon. Tämän jälkeen hahmotellaan näiden sivilisaatioiden kehityskulku, ja siirrytään huomattavia kansanryhmiä käsitteleviin erityislukuihin alkaen heprealaisista, jotka muodostavat perustan historian tarkemmalle tarkastelulle.