Nescion ”Dichtertje – De Uitvreter – Titaantjes” on 1900-luvun alussa kirjoitettujen novellien kokoelma. Teos käsittelee rakkauden, luovuuden ja eksistentiaalisten pohdintojen teemoja eri henkilöhahmojen elämän kautta keskittyen erityisesti nuoreen runoilijaan, jota kutsutaan hellästi nimellä ”het dichtertje”. Tarinat tarkastelevat päähenkilön kamppailua hänen tasapainoillessaan ihmissuhteissaan sekä taiteellisten pyrkimysten ja yhteiskunnan odotusten välisessä jännitteessä. ”Dichtertjen” alussa lukijalle esitellään nimihenkilö, joka pohtii elämän ja rakkauden monimutkaisuutta vaellellessaan Amsterdamissa. Tarkkaillessaan ympäröivää maailmaa, kuten tyttöjä, joilla on ”wetende oogen” (tietävät silmät), hän joutuu ihailun ja vilpittömän itsetutkiskelun kehään. Näiden havaintojen lomassa käydään jatkuvaa vuoropuhelua Jumalan ja paholaisen kanssa, mikä korostaa hänen sisäistä myllerrystään ja eksistentiaalisia pulmiaan. Dichtertje kamppailee romanttisen yhteyden kaipuunsa kanssa tuntien samalla riittämättömyyttä runoilijan pyrkimyksissään. Näin luodaan pohja kehittyvälle kertomukselle, joka tutkii luovuuden ja inhimillisten tunteiden olemusta.