M. Viollet-le-Ducin teos ”Dictionnaire raisonné de l'architecture française du XIe au XVIe siècle - Tome Septième” on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettu tieteellinen hakuteos. Julkaisussa kuvataan ranskalaisen arkkitehtuurin kehitystä 1000-luvulta 1500-luvulle ja tarkastellaan erilaisia arkkitehtonisia tyylejä, tekniikoita ja historiallista taustaa. Tekstin keskiössä on arkkitehtonisten muotojen, erityisesti linnojen ja palatsien, sekä niiden keskiaikaisen merkityksen kattava tarkastelu. Teoksen alussa perehdytään kuninkaallisten residenssien ominaispiirteisiin ja historialliseen merkitykseen, erityisesti Merovingien ajalta karolingien valtakaudelle ulottuviin palatseihin. Siinä havainnollistetaan, kuinka nämä rakennukset kehittyivät roomalaisesta arkkitehtuurista vaikutteita saaneista yksinkertaisista huviloista monimutkaisemmiksi kokonaisuuksiksi, joissa yhdisteltiin erilaisia tyylejä niiden käyttötarkoitusten mukaisesti. Tekstissä käsitellään muun muassa pohjaratkaisuja, käytettyjä materiaaleja ja palatsien yhteiskunnallisia tehtäviä, mikä luo perustan Ranskan arkkitehtonisen perinnön ymmärtämiselle seikkaperäisten kuvausten ja runsaan yksityiskohtien avulla.