Eugène Viollet-le-Ducin teos ”Dictionnaire raisonné de l'architecture française du XIe au XVIe siècle – Tome premier” on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettu yksityiskohtainen tieteellinen julkaisu. Tämä kattava sanakirja keskittyy ranskalaiseen arkkitehtuuriin, erityisesti 1000–1500-luvuilta, ja tarkastelee sen historiallista kehitystä ja tyylisuuntia. Teos toimii sekä hakuteoksena että keskiajan arkkitehtonisten periaatteiden ja yksityiskohtien arvostuksen välittäjänä. Teoksen alussa hahmotellaan tekijän syvää ihailua keskiaikaista ranskalaista arkkitehtuuria kohtaan ja korostetaan riittävien lähteiden ja tieteellisen huomion puutetta aikana, jolloin hän aloitti tutkimuksensa 25 vuotta aiemmin. Viollet-le-Duc pohtii historiallisten monumenttien ymmärtämisessä ja arvostamisessa sittemmin tapahtunutta merkittävää edistystä. Hän käsittelee arkkitehtonisten muotojen ja tyylisuuntien kehitystä, niiden aikakausittaisen luokittelun merkitystä sekä arkkitehtuurin ja sen kehittymisen kulttuurisen kontekstin välistä olennaista suhdetta. Viime kädessä hänen tavoitteenaan on välittää keskiaikaisen arkkitehtuurin syvyys ja rikkaus sekä kannustaa tulevia tutkimuksia arvostamaan sen merkitystä Ranskan historiassa.