武者小路実篤in ”お目出たき人” on 1900-luvun alussa kirjoitettu romaani. Tarina keskittyy päähenkilön voimakkaaseen rakkauden ja yhteyden kaipuuseen, erityisesti hänen ihastukseensa 鶴-nimiseen naiseen (Tsuruko), ja käsittelee yksinäisyyden, halun ja yhteiskunnan odotusten teemoja. Romaanin alussa tutustumme kertojaan, joka paljastaa syvän yksinäisyyden tunteensa ja romanttisen yhteyden kaipuunsa epäonnistuneen aiemman rakkauden jälkeen. Hän tarkkailee kauniisti pukeutuneita naisia ja pohtii sitä, ettei hänellä ole ollut suhdetta nuoriin, kauniisiin naisiin sen jälkeen, kun hän seitsemän vuotta aiemmin koki merkittävän menetyksen. Tunteitaan käsitellessään hän ilmaisee kasvavaa ihailua ja rakkautta 鶴-nimistä tyttöä kohtaan sekä pohtii yhteiskunnallisia haasteita, joita hän kohtaa tavoitellessaan tätä, samoin kuin haluaan muodostaa liiton, joka kunnioittaa heidän molempien yksilöllisyyttään. Kertomus rakentaa koskettavan kuvauksen halusta ja ihmissuhteiden monimutkaisuudesta, kun hän kamppailee omien tunteidensa, yhteiskunnan tuomion ja torjutuksi tulemisen pelon kanssa.