二葉亭四迷の teos ”血笑記” on todennäköisesti kirjoitettu 1800-luvun lopulla. Tarina käsittelee sotilaiden piinaavia kokemuksia ja sivuaa pelon, hulluuden sekä sodan järjettömyyden teemoja. Se kuvaa päähenkilön kamppailua taistelun kaaoksen keskellä ja maailmassa, joka horjuu hulluuden partaalla. Romaanin alussa esitetään elävä kuvaus sotilaan hellittämättömästä marssista ankarassa ja tukahduttavassa maisemassa, jota leimaavat äärimmäinen kuumuus ja alati uhkaava vihollisen takaa-ajo. Päähenkilö kuvailee uupumuksen, sekavuuden ja pelon hämmentäviä tuntemuksia, kun sotilastoverit lyyhistyvät hänen ympärillään, mikä havainnollistaa sodan psykologista veroa. Abstraktien ja surrealististen mielikuvien kautta teksti herättää aavistuksen lähestyvästä tuhosta ja tarkastelee mielenterveyden ja hulluuden välistä häilyvää rajaa luoden pohjan konfliktin seurausten syvemmälle käsittelylle laajemmassa kertomuksessa.
Teoksen The Red Laugh käännös