Leonid Andrejevin ”Los espectros: Novelas breves” on 1900-luvun alussa kirjoitettujen novellien kokoelma. Teos käsittelee hulluuden teemaa ja yhteiskunnan marginaalissa elävien ihmisten elämää keskittyen erityisesti psykiatrisen klinikan potilaiden välisiin suhteisiin ja heidän kokemuksiinsa. Eri henkilöhahmojen kautta novellit tarkastelevat monimutkaisia tunteita ja tervejärkisyyden ja mielisairauden välistä häilyvää rajaa. Kokoelman alussa tutustumme Jegor Timofejevitš Pomerantzeviin, paikallisen hallintoviraston varajohtajaan, joka on todettu parantumattomasti mielisairaaksi. Hänet lähetetään yksityiselle psykiatriselle klinikalle, jota rahoitetaan hänen hyväkseen järjestetyllä rahankeräyksellä hänen pitkän palvelusuransa ja heikkenevän mielentilansa vuoksi. Klinikan tunnelmaa kuvataan elävästi: sitä leimaavat hiljaisuus, rutiinit ja potilaiden vaihteleva käyttäytyminen. Heihin kuuluu myös Pomerantzev, joka horjuu selkeyden hetkien ja todellisuudesta irtautumisen välillä. Kertomus ennakoi Pomerantzevin suhteen tarkastelua muihin potilaisiin ja henkilökuntaan sekä hänen sisäisiä ristiriitojaan ja harhaluulojaan, luoden koskettavan sävyn tuleville kertomuksille.