Robert M. Vogelin teos ”Elevator Systems of the Eiffel Tower, 1889” on 1900-luvun lopulla kirjoitettu tieteellinen julkaisu, joka keskittyy erityisesti ikonisen Eiffel-tornin uraauurtavaan hissitekniikkaan. Kirja seuraa moottoroitujen matkustajahissien kehitystä niiden synnystä 1800-luvun puolivälissä aina innovatiivisiin järjestelmiin, jotka asennettiin Eiffel-torniin vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyä varten. Se perehtyy kapasiteettiin, turvallisuuteen ja tornin jalkojen kaarevuuden aiheuttaman ainutlaatuisen rakenteen asettamiin teknisiin haasteisiin. Kirjassa esitellään yksityiskohtaisesti Eiffel-tornia varten kehitetyt erilaiset hissijärjestelmät, ja pääpaino on Otis-järjestelmässä, joka oli hydraulinen ja suunniteltu mukautumaan tornin kaltevuuteen. Vogel käsittelee useita tarjoajien tekemiä yrityksiä sekä lopullista päätöstä ottaa käyttöön Otisin suunnitelma, vaikka sen monimutkaisuudesta ja melusta oli aluksi epäilyksiä. Lisäksi kirjassa tarkastellaan kahta muuta järjestelmää – alemmille tasoille tarkoitettua Roux’n, Combaluzier’n ja Lepapen järjestelmää –, jotka paransivat pystysuuntaisen liikenteen kokonaisuutta tornissa. Perusteellisen tutkimuksen ja teknisten eritelmien avulla Vogel havainnollistaa paitsi mekaanisia innovaatioita myös näiden hissijärjestelmien laajempaa merkitystä arkkitehtonisen kehityksen ja yleisön pääsyn kannalta monumentaalisiin korkeuksiin.