G. M. Vizyenoksen teos ”Ποίος ήτον ο φονεύς του αδελφού μου” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu pienoisromaani. Teos näyttää käsittelevän henkilökohtaisia ja perheeseen liittyviä teemoja dramaattisen kerronnan kautta vihjaten syvempiin psykologisiin jännitteisiin. Tarina keskittynee äitiin ja hänen kahteen poikaansa tarkastellen heidän keskinäisiä suhteitaan sekä mahdollisesti veljen aiempien tekojen tai kohtalon langettamia varjoja. Pienoisromaanin alussa perhe kokoontuu pöydän ääreen, ja äiti ilmaisee haluavansa vihdoin syödä pitkän odotuksen jälkeen. Hänen ja toisen poikansa välillä käydään sananvaihtoa, jossa on leikkisää naljailua mutta joka vihjaa samalla pohjalla piileviin koskettaviin tunteisiin. Äidin muistellessa kuluneita vuosia ja pitkään odottamaansa jälleennäkemistä poikansa kanssa teksti herättää nostalgian ja äidillisen kaipuun tunteen, joka kehystää perhepiirin menetyksen ja ikävän taustaa vasten. Tämä hienovarainen vuoropuhelu luo pohjan tarinalle, joka näyttää yhdistävän arkielämän ratkaisemattomien perheasioiden painoon.
Wikipedian sivu tästä kirjasta: el.wikipedia.org/wiki/%CE%A0%CE%BF%CE%AF%CE%BF%CF%82_%CE%AE%CF%84%CE%BF%CE%BD_%CE%BF_%CF%86%CE%BF%CE%BD%CE%B5%CF%8D%CF%82_%CF%84%CE%BF%CF%85_%CE%B1%CE%B4%CE%B5%CE%BB%CF%86%CE%BF%CF%8D_%CE%BC%CE%BF%CF%85