Oscar Wilden ”Στοχασμοί” on 1900-luvun alussa kirjoitettu esseiden ja dialogien kokoelma. Teos perehtyy esteettisiin ja filosofisiin periaatteisiin tarkastellen taiteen ja luovuuden merkitystä elämän arkisten realiteettien vastakohtana. Terävästä älystään ja syvällisistä oivalluksistaan tunnettu Wilde korostaa mielikuvituksen ja taiteellisen ilmaisun merkitystä erilaisten keskustelujen kautta. Niissä henkilöhahmot pääasiassa pohtivat vakaumuksiaan. Teoksen alussa lukijalle esitellään henkilöhahmot Κυρίλλος ja Βίβιαν kirjastossa, jossa he käyvät vilkasta keskustelua taiteen ja todellisuuden olemuksesta. Βίβιαν ilmaisee pettymyksensä luontoon väittäen, että mitä enemmän taidetta tutkii, sitä vähemmän luonnollista maailmaa arvostaa, kun taas Κυρίλλος puolustaa luonnon kauneuden kokemista ulkoilmassa. Tämä väittely pohjustaa laajempaa realismin kritiikkiä, sillä Βίβιαν aikoo kirjoittaa artikkelin nimeltä ”Η παρακμή της ψευδολογίας” (”Valheellisuuden rappio”), jossa korostetaan mielikuvituksellisen luovuuden merkitystä kirjallisuudessa ja taiteessa arkisen ja dokumentaarisen lähestymistavan kasvavan vaikutuksen keskellä nykyteoksissa. Keskustelunsa kautta Wilde luo teoksen temaattisen perustan taiteen kohonneelle asemalle ihmisen kokemuksessa.
Käännös teoksesta: Intentions