H. C. Andersenin teos ”Η νεράιδα του Πάγου” on 1800-luvun alussa kirjoitettu satujen kokoelma. Kirja käsittelee luonnon, inhimillisten tunteiden ja arkielämän kanssa vuorovaikutuksessa olevien mystisten elementtien teemoja ja tuo esiin Andersenin kyvyn yhdistää todellisuus fantasiaan. Tarinoissa esiintyy usein yksityiskohtaisesti kuvattuja henkilöhahmoja, jotka kohtaavat maagisia olentoja ja joutuvat moraalisten opetusten äärelle, mikä korostaa inhimillisten kokemusten monimutkaisuutta. Teoksen alussa on johdanto, jossa kuvataan runouden ja tarinankerronnan olemusta. Siinä pohditaan runoilijoiden ja kertojien roolia inhimillisten tunteiden ja maailman tulkitsijoina sekä esitetään, että he yhdistyvät taiteensa kautta syvästi elämän rytmeihin ja tarkastelevat ihmisyyttä. Tämä esipuhe johdattaa seuraaviin lumoaviin kertomuksiin ja kutsuu lukijat maailmaan, jossa luonto puhuu ja on täynnä mystistä merkitystä, raivaten tietä Andersenin mielikuvituksellisille kertomuksille.
Käännös teoksesta: Lumikuningatar