Gottfried Wilhelm Leibnizin teos ”Leibnitzin monadologia” on vuonna 1714 kirjoitettu filosofinen teksti. Yhdeksänkymmenessä tiiviissä kappaleessa Leibniz esittelee radikaalin metafyysisen näkemyksen: todellisuus koostuu yksinkertaisista, jakamattomista substansseista, joita kutsutaan monadeiksi. Nämä lukemattomat monadit ovat Jumalan orkestroimassa ennalta asetetussa harmoniassa, ja jokainen havaitsee maailmankaikkeuden omasta ainutlaatuisesta näkökulmastaan olematta suoraan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Leibniz esittää hierarkkisen kosmoksen, jossa mieli ja ruumis synkronoituvat täydellisesti, ja selittää olemassaolon koordinoitujen mutta eristyneiden substanssien muodostaman elegantin, joskin epäintuitiivisen, kellokoneistomaisen maailmankaikkeuden avulla.
Wikipedian sivu tästä kirjasta: en.wikipedia.org/wiki/Monadology