”Magyar népdalok” on Sándor Endrődin 1900-luvun alussa kokoama ja toimittama unkarilaisten kansanlaulujen kokoelma. Teos esittelee unkarilaisen kansanrunouden rikasta perinnettä ja korostaa kansakunnan kulttuuriperinnöstä ammentavien laulujen kulttuurista merkitystä ja tunnepitoista syvyyttä. Kokoelma heijastaa todennäköisesti unkarilaisen kulttuurin kansanperäisten juurten kirjallisen elpymisen ja arvostuksen tiettyä ajanjaksoa, erityisesti ilmestymisajankohtansa ympärillä. Kokoelman aloitusosa esittelee kansanrunouden merkityksen unkarilaisen hengen olemuksen säilyttäjänä ja esittää intohimoisen perustelun tämän taidemuodon tärkeydelle kansallisen identiteetin kuvastajana. Endrődi tarjoaa näkemyksiä kansanlauluista ja panee merkille niiden aitouden, tunnevoiman sekä yhteyden talonpoikaisväestöön, jonka nykykirjailijat usein sivuuttavat. Johdantoa seuraa joukko kansanlauluja, jotka alkavat rakkauden ja kaipauksen teemoista ja havainnollistavat näihin perinteisiin sävelmiin sisältyvien tunteiden syvyyttä sekä vahvistavat samalla niiden elintärkeää asemaa unkarilaisen kulttuurin ja kirjallisuuden kudoksessa.