George Sandin ”Lélia” on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettu romaani. Teos käsittelee Lélian hahmon kautta syvällisiä rakkauden, uskon ja eksistentiaalisen kärsimyksen teemoja. Lélia on monimutkainen henkilö, joka herättää ympärillään olevissa sekä ihailua että pelkoa. Kertomus näyttää pureutuvan ihmishengen kamppailuun epäilyksen ja moraalisen monitulkintaisuuden edessä. Romaanin alussa esipuhe paljastaa George Sandin pohdiskelevat ajatukset ”Lélian” synnystä: teos kirjoitettiin ilman ennalta laadittua suunnitelmaa ja hänen omaa mietiskelyään varten. Kertomus alkaa nuoren runoilijan kuohunnasta Lélian arvoituksellisen mutta lumoavan olemuksen äärellä; tämä olemus herättää sekä kunnioitusta että kauhua. Runoilija kamppailee kysymysten kanssa, jotka koskevat Lélian olemusta, hänen mystisiä ominaisuuksiaan ja hänen näennäisen syvää irrallisuuttaan arkisesta maailmasta. Kertomuksen edetessä se antaa ymmärtää, että Lélia ilmentää paitsi hengellisen kaipuun kauneutta myös tuskallista kamppailua identiteetin ja uskon kanssa. Hänen transsendenttisten pyrkimystensä ja syvälle juurtuneen epätoivonsa välinen jännite muodostuu keskeiseksi teemaksi ja luo pohjan eksistentialismin sekä ihmissuhteiden monimutkaisuuden tarkastelulle.