Juan Pérez Zúñigan 1800-luvun lopulla kirjoittama ”Cocina cómica: Recetas de guisos y postres, poesías culinarias, y otros excesos” on humoristinen kulinaarinen opas. Teos lähestyy ruoanlaittoa kepeästi yhdistämällä sekä suolaisten ruokien että jälkiruokien reseptejä kulinaariseen taiteeseen liittyvään viihdyttävään runouteen. Tekijän tavoitteena on tehdä ruoanlaitosta nautinnollinen ja mukaansatempaava kokemus sen sijaan, että se olisi ylenpalttisen vakavaa. Teoksen aloitus luo leikillisen ja mukaansatempaavan sävyn, kun tekijä johdattaa lukijat ruoanlaittoa ja ruokailua koskevaan humoristiseen näkökulmaan. Hän aloittaa hauskalla kommentilla siitä vakavuudesta, joka kulinaariseen kirjallisuuteen usein yhdistetään, ja osoittaa näin pyrkivänsä keventämään tunnelmaa. Teksti sisältää käytännön neuvoja ruokailuetiketistä, kuten siitä, milloin aterialle tulee saapua ja miten pöydässä tulee käyttäytyä, sekä leikillisiä huomautuksia ruokamieltymyksistä ja elämän absurdiudesta ruokapöydän ääressä. Lisäksi se vihjaa tuleviin resepteihin keskittyen vilpittömän mutta humoristisen tarkasti perinteisten ruokien valmistamisen yksityiskohtiin ja luvaten samalla kulinaarisen runouden tarjoamaa viihdettä.