J. D. Paxtonin ”Kirjeitä Palestiinasta” on kokoelma 1800-luvun puolivälissä kirjoitettuja henkilökohtaisia kirjeitä. Teos kronikoi Paxtonin kokemuksia ja havaintoja hänen asuessaan Palestiinassa vuosina 1836–1838 ja nostaa esiin hänen matkansa eri alueiden halki, mukaan lukien hänen ensimmäisen saapumisensa Beyrootiin. Kirjeissä perehdytään hänen vierailemiensa paikkojen maisemiin, kulttuurisiin erityispiirteisiin ja historialliseen merkitykseen, ja ne tarjoavat elävän kuvauksen tuon aikakauden elämästä. Kirja alkaa siitä, kun kirjoittaja kertoo saapumisestaan Beyrootiin vietettyään lyhyen ajan Kyproksella. Hän kuvaa odotustaan nähdä Libanonvuori ja erittelee maiseman kauneutta ja siihen liittyvää tunteiden kaikua; maisemalla on hänelle syvä raamatullinen merkitys. Paxton kertoo ensimmäisistä kokemuksistaan Beyrootissa ja havainnoi kaupungin rakennetta, ympäröiviä vuoria sekä ruttoepidemian vuoksi käyttöön otettuja karanteenikäytäntöjä. Runsaiden kuvausten avulla hän tavoittaa Beyrootin viehättävän, vanhahtavan tunnelman ja paikallisiin tapoihin sekä ympäristöön sopeutumisen haasteet, luoden näin seuraaville kirjeille pohdiskelevan ja mukaansatempaavan sävyn.