M. M. Mangasarianin ”Jeanne d’Arcin, noitapyhimyksen, tarina” on 1900-luvun alussa kirjoitettu historiallinen kuvaus. Tämä kirja tarkastelee Jeanne d’Arcin elämää ja perintöä keskittyen hänen harhaoppisena käytyä oikeudenkäyntiään ja teloitustaan ympäröiviin traagisiin tapahtumiin sekä hänen myöhempään kanonisointiinsa pyhimykseksi. Mangasarian pyrkii valaisemaan niitä ristiriitoja ja monimutkaisuuksia, joita liittyi katolisen kirkon tapaan kohdella Jeannea. Tässä mukaansatempaavassa kertomuksessa Mangasarian perehtyy Jeanne d’Arcin sankaruuteen: nuoreen talonpoikaistyttöön, joka johti Ranskan armeijan useisiin voittoihin satavuotisen sodan aikana, mutta joutui sitten kirkon vangitsemaksi, tuomitsemaksi ja teloittamaksi oletetun harhaoppisuutensa vuoksi. Kirja tarkastelee kriittisesti hänen tuomitsemisensa taustalla vaikuttaneita yhteiskunnallis-poliittisia motiiveja sekä sitä, kuinka kirkko lopulta tunnusti hänet kuoleman jälkeen, ja tuo esiin näkemykset hänen perinnöstään muuttuvina. Mangasarian katsoo, että Jeannen näyt, vaikka ne leimattiin noituudeksi, heijastivat hänen sisäistä voimaansa ja päättäväisyyttään. Viime kädessä kirja on voimakas osoitus Jeannen pysyvästä vaikutuksesta sekä institutionaalisen auktoriteetin vajavaisesta luonteesta uskon ja järjen kontekstissa.