Edgar Allan Poen teos ”Ligeia und andere Novellen; Sieben Gedichte” on kokoelma pienoisromaaneja ja runoja, jotka on todennäköisesti kirjoitettu 1800-luvun alkupuolella. Teos keskittyy rakkauden, menetyksen ja yliluonnollisen teemoihin, jotka korostuvat erityisesti riipaisevassa kertomuksessa päähenkilön syvästä pakkomielteestä eteeriseen rakastettuunsa Ligeiaan, jonka kauneus ja äly jättävät häneen pysyvän vaikutuksen. Kokoelman alussa lukija tutustuu päähenkilön syviin muistoihin Ligeiasta, joka kuvataan poikkeuksellisen kauniiksi ja älykkääksi naiseksi, joka valloittaa hänen sydämensä. Kertoja muistelee Ligeian sairauden tuskaa ja lopullista kuolemaa välittäen epätoivon tunnetta, joka kietoutuu rakkauteen. Kamppaillessaan Ligeian menetyksen kanssa kertomus tavoittaa hänen ristiriitaiset tunteensa ja tuo esiin sekä hänen kunnioituksensa Ligeiaa kohtaan että tämän kuolemaa seuranneen yksinäisyyden musertavan painon. Tämä alkujakso luo perustan pakkomielteen, kuolevaisuuden ja ymmärryksen tavoittelun teemoille ylivoimaisen surun keskellä.