Emilio Castellarin teos ”Recuerdos de Italia (parte 1 de 2)” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu matkakertomus. Teos kuvaa tekijän tunneperäisiä reaktioita Italian häikäiseviin näkymiin ja yhdistää historian, taiteen ja henkilökohtaisen pohdiskelun ainutlaatuiseksi maata käsitteleväksi tutkielmaksi. Jäsennellyn matkakertomuksen sijaan Castelar jakaa yksittäisiä vaikutelmia eri paikoista ja herättää mieleen syvällisiä kokemuksia, joita Italian monumentit ja maisemat innoittavat. Kertomuksen alussa tekijä saapuu Civita-Vecchiaan ja kuvaa Italiaan saapumisen ylitsevuotavaa riemua rinnastettuna ankaraan todellisuuteen, jonka hän kohtaa rajalla. Hän ilmaisee voimakasta nostalgiaa ja kunnioitusta vierailemiensa paikkojen historiallista syvyyttä kohtaan ja asettaa Italian maiseman kauneuden vastakkain sen taloudellisen rappion ja poliittisen sorron kanssa. Castelar pohtii Rooman historiallista merkitystä ja huomauttaa, kuinka sen rauniot ja taide herättävät menneisyyden lisäksi esiin myös ne kamppailut ja kriisit, joita ihmiskunta on aikakausien kuluessa kokenut. Hän uppoutuu maan rikkaaseen historiaan ja pohtii muinaisten sivilisaatioiden pysyvää vaikutusta nykyajan ajatteluun ja yhteiskuntaan.