Vicente Blasco Ibáñezin «Los argonautas» on 1900-luvun alussa kirjoitettu romaani. Tarina keskittyy Fernando de Ojedaan, joka kuvataan runoilijaksi ja haaveilijaksi ja joka kokee tunnekuohua valmistautuessaan lähtemään Buenos Airesiin erottuaan hiljattain rakastetustaan María Teresasta. Ojedan kamppaillessa rakkauden ja menetyksen tunteidensa kanssa kertomus avautuu kaipauksen, eksistentiaalisen pohdiskelun ja ajan kulumisen teemojen ympärille. «Los argonautasin» aloitus tempaisee lukijat eloisaan ympäristöön, jossa Fernando de Ojeda yrittää kirjoittaa mutta häiriintyy ympärillään vallitsevasta vilkkaasta tunnelmasta. Hänen palauttaessaan mieleensä María Teresan liittyviä muistoja heidän lähestyvän eronsa emotionaalinen paino käy käsin kosketeltavaksi. Alkujaksoissa kuvataan hänen itsetutkiskeluaan ja luodaan elävä kuvaus häntä ympäröivistä ympäristöistä ja henkilöistä, mikä muodostaa vastakohdan hänen sisäisen myllerryksensä ja ulkoisen maailman välille. Kertomus kuvaa Ojedan kamppailua häntä odottavan etäisyyden ja viipyvien muistojen tuottaman tuskan kanssa ja luo näin perustan rakkauden monimutkaisuuden koskettavalle tarkastelulle läpi koko romaanin.