Vicente Blasco Ibáñezin ”Mare nostrum” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu romaani. Se kuvaa Ulises Ferragutin, nuoren pojan, elämää ja seikkailuja. Hänen mielikuvitustaan herättävät kertomukset historiasta, rakkaudesta ja seikkailun kaipuusta, erityisesti kreikkalainen keisarinna sekä Välimeren ympärille rakentunut rikas merenkulkukulttuuri. Kertomus perehtyy perheen, historian ja meren monimutkaisiin suhteisiin ja tuo esiin päähenkilön pyrkimykset ja viattomuuden. ”Mare nostrumn” alussa tutustumme Ulises Ferragutiin ja hänen isäänsä Don Estebaniin, joka on menneisyydestä lumoutunut ja historiaa rakastava notaari. Heidän vierailunsa Santa Bárbaran kirkossa kiehtovat Ulisesta keisarinna Constanza Augustan tarinalla; tämän elämä ja perintö sytyttävät hänen mielikuvituksensa. Isänsä kertomuksissa menneisyydestä välähdyksiä näkevä Ulises kamppailee nykyisen elämänsä todellisuuden kanssa: hän kaipaa seikkailuja merellä ja yrittää samalla hahmottaa tulevaisuuttaan. Ensimmäinen luku luo perustan Uliseksen identiteetin etsinnälle ja paljastaa hänen yhteytensä maailmaan, jossa historiallinen merkitys yhdistyy henkilökohtaiseen kunnianhimoon.