Vicente Blasco Ibáñezin teos ”Los enemigos de la mujer” on 1900-luvun alussa kirjoitettu romaani. Kertomus keskittyy miesryhmään, johon kuuluvat muun muassa prinssi Miguel Fedor Lubimoff ja hänen toverinsa. He keskustelevat elämästä, yhteiskunnasta ja naisista sodan keskellä olevan maailman taustaa vasten. Kirja lupaa tarkastella maskuliinisuutta, yhteiskunnallisia rooleja sekä miesten ja naisten välisten suhteiden monimutkaisuutta erityisesti levottomina aikoina. Tarinan alussa tapahtumapaikaksi esitellään Monte-Carlo, jossa henkilöt kokoontuvat aterialle. Prinssi esittää kiistanalaisen väitteensä, jonka mukaan miesten todellinen viisaus piilee siinä, etteivät he tarvitse naisia, mikä herättää vieraiden keskuudessa pohdiskelevia keskusteluja. Jokaisen henkilön taustasta vihjataan heidän vuorovaikutuksensa kautta, ja näin piirtyy kuva moninaisesta joukosta, joka pohtii elämäänsä – joukossa on sotilas, taiteilija ja tiedemies – samalla kun sota häämöttää kaukana. Tämä lähtöasetelma luo kiinnostavan perustan rakkauden, sodan ja identiteetin dynamiikan tarkastelulle läpi koko romaanin.