François Noelin teos ”Erotopægnion, sive Priapeia Veterum et Recentiorum” on 1700-luvun lopulla kirjoitettu eroottisen runouden ja kirjallisuuden kokoelma. Teos keskittyy roomalaiseen Priapos-jumalaan, joka edustaa hedelmällisyyttä, puutarhoja ja miesten seksuaalisuutta, ja sisältää sarjan runoja, joissa tarkastellaan halun, valituksen sekä rakkauden ja himon leikkisän luonteen teemoja. Kokoelma sisältää useiden antiikin ja myöhempien runoilijoiden kirjoituksia ja pohtii lihan nautintoihin liittyviä intohimoja ja hulluuksia. Tekstin alussa lukijalle esitellään Priapoksen hahmo, joka kuvataan maalaismaisena jumalana, jolla on huomattava ruumiillinen olemus. Alkuosa tarjoaa lyhyen mytologisen taustan hänen alkuperästään, mukaan lukien kertomuksia hänen sikiämisestään ja sitä seuranneista vaikeuksista saavuttaa hyväksyntää. Seuraavissa osioissa luvataan sarja runoja, jotka sisältävät vuoropuheluja Priapoksen kanssa, leikillisiä kommentaareja rakkauden ja himon haasteista sekä humoristisia näkemyksiä miesten ja naisten käytöksestä romanttisten seikkailujen yhteydessä, luoden näin sävyn teokselle, joka käsittelee seksuaalisuuden sekä pyhiä että profaaneja puolia.