Emilia Pardo Bazánin ”Häämatka” on todennäköisesti 1800-luvun lopulla kirjoitettu romaani. Tarina kertoo Lucíasta, nuoresta morsiamesta, joka lähtee miehensä Aurelio Mirandan kanssa matkalle avioliiton jälkeen, jota ovat leimanneet erilaiset sosiaaliset jännitteet ja perhesiteet. Kertomus käsittelee luokkaa, ihmissuhteita ja avioliittoon liittyviä odotuksia, erityisesti tuon ajan nuorten naisten näkökulmasta. Tarinan alussa Lucían hääpäivä kuvataan elävästi: morsiamen ja sulhasen erilaiset yhteiskunnalliset taustat sekä perheen kanssa vaihdetut tunteikkaat hyvästit tuodaan esiin. Näemme Lucían, nuorekkaan elinvoiman ja sulouden ruumiillistuman, tuntevan uuden asemansa painon samalla, kun hän ilmaisee viattomuutta ja huolestuneisuutta siirtyessään avioelämään. Lähtö rautatieasemalta vangitsee koskettavan muutoksen hetken, jossa Lucían kyyneleet asettuvat vastakkain hänen innostuksensa kanssa tulevista seikkailuista. Kun pariskunta suuntaa kohti Ranskaa, kertomus vihjaa heidän suhteensa monimutkaisuuteen ja edessä oleviin haasteisiin luoden jännitettä Lucían tielle hänen opetellessaan elämään uutta elämäänsä.
Käännös teoksesta: Un viaje de novios