Francis Baconin teos ”Baconin esseitä ja muinaisten viisaus” on 1600-luvun alussa kirjoitettu filosofinen tutkielma. Tämä teos on kokoelma Baconin tunnettuja esseitä, joissa tarkastellaan moraalisia ja yhteiskunnallisia teemoja. Niihin kietoutuvat hänen pohdintansa ihmisluonnosta ja tiedosta sekä hänen tulkintansa klassisesta viisaudesta. Baconin esseille on ominaista tiivis ja aforistinen tyyli, ja ne tarjoavat empiiriseen havainnointiin ja käytännön kokemukseen perustuvia näkemyksiä. Tämän niteen johdanto taustoittaa Baconin esseiden historiallista kontekstia ja korostaa niiden merkitystä länsimaisen ajattelun kehityksessä. Siinä hahmotellaan esseiden kehitys niiden ensimmäisestä julkaisusta vuonna 1597 aina eri laitoksiin, jotka laajensivat niiden sisältöä ja syvyyttä. Esipuhe valottaa Baconin pyrkimystä pohtia inhimillistä kokemusta ja moraalifilosofiaa, kun taas ”Muinaisten viisaus” -osiossa perehdytään mytologisiin aiheisiin ja taruihin, joita tulkitaan arvokkaiksi opetuksiksi ihmisen käyttäytymisestä ja yhteiskunnallisista normeista. Kaiken kaikkiaan teoksen alku johdattaa kokoelmaan, jonka tavoitteena on yhdistää yhteiskunnallinen viisaus käytännölliseen moraaliin ja kannustaa lukijoita tarkastelemaan omaa elämäänsä Baconin oivaltavien havaintojen kautta.