Cesare Lombroson teos «L'uomo delinquente» on 1800-luvun lopulla kirjoitettu tieteellinen julkaisu. Teos käsittelee rikollisuuden, antropologian, oikeustieteen ja psykiatrian risteyskohtaa sekä tarkastelee rikollisen käyttäytymisen syitä ja mahdollisia parannuskeinoja. Lombroso vastustaa vallitsevaa käsitystä, jonka mukaan rikolliset ovat peruuttamattomasti rikollisuuteen määrättyjä, tutkimalla erilaisia myötävaikuttavia tekijöitä, kuten ympäristön ja yhteiskunnan vaikutuksia. Tekstin alussa Lombroso määrittelee tavoitteekseen vastata aiempaan teokseensa kohdistettuun kritiikkiin hahmottelemalla selkeästi rikollisuuden moninaisia juuria. Hän aloittaa käsittelemällä ympäristötekijöiden, kuten liiallisen kuumuuden, vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen ja rikollisuusasteisiin. Historiallisten ja tilastollisten tietojen avulla hän osoittaa, miten sääolosuhteet voivat edistää väkivallantekoja ja kapinointia, ja korostaa, etteivät nämä teot määräydy yksinomaan yksilön moraalin perusteella, vaan pikemminkin tilannetekijöiden monimutkaisen vuorovaikutuksen seurauksena. Lombroson lähestymistapa osoittaa, että näiden vaikutusten ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää kehitettäessä tehokkaita ehkäisy- ja puuttumisstrategioita rikollisuuden torjumiseksi.