Catulle Mendèsin ”Les oiseaux bleus” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu novellikokoelma. Kirjassa satujen elementit kietoutuvat inhimillisen kokemuksen eri puoliin, ja siinä tarkastellaan kauneuden, rakkauden ja onnellisuuden illuusion teemoja erilaisten henkilöhahmojen elämän kautta. Kertomukset heijastelevat romantiikkaa mutta myös arvostelevat yhteiskunnallisia oloja erityisesti pariisilaisen elämän taustaa vasten. Kokoelman alussa kertomus käynnistyy vaikuttavalla kohtauksella, jossa kerran elinvoimainen, herkkä kukka putoaa juhlatilaisuuden aikana mutaan symboloiden ilon ohikiitävää luonnetta. Köyhistä oloista tuleva pikkutyttö poimii kukan, mikä ilmentää hänen viattomuuttaan ja kaipuutaan kauneuteen ankean ympäristön keskellä. Kertomus etenee tytön ja hänen välinpitämättömien vanhempiensa sydäntä lämmittävän vuorovaikutuksen sekä hänen kukasta saamansa yksinkertaisen ilon ja ankarassa maailmassa selviytymisen kamppailun välisen vastakkainasettelun kautta. Samalla vaikeuksien keskellä elävät sivuhenkilöt edustavat laajempia yhteiskunnallisia ongelmia, köyhyyttä ja laiminlyöntiä, luoden puitteet toivon ja epätoivon tarkastelulle Mendèsin elävässä kerronnassa.