Mendès’n teos ”Rakkauden taito: eli neuvoja nuorelle miehelle, joka aikoo omistautua rakkaudelle” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu rakkauden ja viettelyn opaskirja. Se esittää rohkean säännöstön tulevalle rakastajalle ja väittää, että onnistunutta intohimoa ohjaavat vilpittömyyden sijaan illuusio, esittäminen, kauneus ja hallittu tunne; ajatukset välitetään vertausten, maksiimien ja yhteiskuntakritiikin kautta. Teos tutkii halua, rakastetun tuntemisen rajoja ja eroottisen elämän esteettisiä vaatimuksia. Tämän tutkielman aloitus kehystää rakkauden vaativaksi kutsumukseksi ja varustaa nuoren pyrkijän levottomuutta herättävillä periaatteilla. Esipuhe määrittelee rakastajan ihmiseksi, joka kykenee haluamaan ja muuttumaan sellaiseksi ihanteeksi, jollaisena jokainen nainen hänet kuvittelee. Sen jälkeen I luku ylistää ”jumalallista valhetta” ja kiittää sekä rakastajan että rakastetun jatkuvaa keinotekoisuutta (esimerkkinä kertomus vaaleista hiuksista, jotka säilytettiin vielä kuoleman jälkeenkin). II luku kehottaa itsepetokseen – ”jumalalliseen illuusioon” – kurjien todellisuuksien muuttamiseksi, kun taas III luvun vertaus sokeasta rakastajasta ja maineikkaasta lääkäristä julistaa unen paremmaksi kuin pettymyksen. IV luku vaatii kauneutta ja halveksii yhteensopimattomia liittoja, ja V luku purkaa miesten ylpeyttä ”valloituksesta” Aimée Henriot’n tarinan avulla: hänen kohtalonsa määräytyy enemmän sattuman kuin ansioiden perusteella. VI luku väittää, että naisen sisäinen ilo tai suru jää kielen rajojen vuoksi tuntemattomaksi ja ilmaisemattomaksi jopa naiselle itselleen. VII luku vaatii viattomuuden uudistamista jokaisen uuden syleilyn yhteydessä, kuten taiteilija lähestyy jokaista teosta aina tuorein silmin, ja VIII luku tuomitsee alhaisen miesten harjoittaman perehdyttämisen sekä ehdottaa utopistisia ”perehdyttäjättäriä” tai, ellei se onnistu, anteliaiden naisten armoa nuorten säästämiseksi turmelukselta. IX luku alkaa käsitellä ensimmäisen suudelman jälkeistä vaarallista hetkeä ja harkitun käytöksen tarvetta, mutta katkeaa juuri, kun pohdinta kääntyy tämän kriittisen käännekohdan hallintaan.