Teófilo Bragan ”Viriatho: Narrativa epo-historica” on 1900-luvun alussa kirjoitettu historiallinen romaani. Kirja käsittelee lusitaanien heimojen ja Rooman valtakunnan välistä monimutkaista ja myrskyisää suhdetta keskittyen Viriathon hahmoon, legendaariseen johtajaan, joka edustaa taistelua itsenäisyyden puolesta ja vastarintaa sortoa vastaan. Teksti nivoo yhteen historiaa ja fiktiota kuvatakseen pienen mutta sitkeän kansan kamppailua keisarillisen vallan edessä. Kertomuksen alussa Rooman senaatissa järjestettävä yllättävä hätäkokous paljastaa lähestyvän uhan: roomalaisen prokonsulin Servio Sulpicio Galban, jota syytetään julmista teoista lusitaaneja vastaan. Galban teot käynnistävät tapahtumaketjun, joka johtaa raivoon ja katkeruuteen lusitaanien heimojen keskuudessa ja lopulta heidän kapinaansa. Alkujakso johdattaa tapahtumiin esittelemällä keskeisiä hahmoja, kuten censor Catón, joka tuomitsee Galban petoksen, ja vihjaa samalla Viriathon symboliseen rooliin kapinahengen sytyttäjänä kansansa keskuudessa. Jännitteiden kasvaessa käy selväksi, että roomalaisia miehittäjiä vastaan suunnattu koston kutsu on vasta alkamassa ja herättää voimakkaan yhdistelmän kansallismielistä kiihkoa ja vapauden tavoittelua.